|
Tuntuu, että olen viimein oivaltanut menestyksen reseptin.
Reilun vuoden ajan olen keskittynyt kalorien laskemisen, makrojen, ruoan punnitsemisen ja liikunnan sijaan kylläisyyden ja fysiologisen nälän tunnistamiseen. Koitan lopettaa syömisen siinä vaiheessa, kun olo on sopiva, enkä siinä vaiheessa kun lautanen on tyhjä. Tästä on loogisesti seurannut myös se, että otan lautaselle nykyään paljon vähemmän ruokaa. 😊
Ymmärrän, että moni mieliteko, esim. ”Haluan Daim-patukan😍” ei voi olla fysiologista nälkää sillä ruoansulatukseni ei voi tunnistaa kaupallista tuotetta 😄 hyvin usein tuollaisessa tilanteessa onkin pitänyt syödä kunnolla. Ja riittävästi ravittuna on ollut energiaa lähteä kävelylle, ei kalorikulutus, vaan hyvinvointi mielessäni.
Viisitoista vuotta laihdutettuani, en enää jaksa opetella tapoja joita en voi ylläpitää. Koska laihdutuskuurin loputtua alkavat aina ongelmat: kun pienempi vaakalukema ei enää motivoi tekemään valintoja, mikä sitten?
Olen tullut siihen tulokseen, että elämäntapamuutos on lopulta hyvin tylsää, sillä se tapahtuu hitaasti ja se on suureksi osaksi tekemisen keksimistä niihin hetkiin kun ennen olisi syönyt tavan tai tunteen vuoksi 😄 (näin ainakin minulla) #weightlossjourney videot joissa motivoivan musiikin kera pumpataan salilla ei voisi olla kauempana minun matkastani.
Ylimääräisen tunnelatauksen pikkuhiljaa poistuessa syömisen hetkistä, on niitä ilon, tyytyväisyyden ja euforian tunteita etsittävä muualta. Toki, syöminen herättää minussa edelleen tunteita ja hyvä ruoka on ihanaa 😍😅 mutta, liiallinen lataus ja negatiivisten tunteiden käsittely on pikkuhiljaa jäämässä pois. Ja matka jatkuu.
Painon laskiessa nivelille lempeämpiin lukemiin sekä lumien sulaessa haluaisin kokeilla paluuta lenkkipoluille. Ensimmäisenä koronakeväänä harjoittelin puolimaratonia varten itsensä ylittämisen hengessä, olisikohan vihdoin sen aika 😊
|
102.1 kg
Lost so far: 9.1 kg.
Still to go: 26.1 kg.
Diet followed: Reasonably Well.
|
Losing 0.6 kg a Week
|