Suurperheellinen, keski-ikäinen jojo-laihduttaja, joka viimein toivoo saavuttavansa loppu elämän hyvän olon painon kanssa, oppiessaan viimein syömään oikein. Tähän saakka en ole juurikaan piitannut mitä syön, kunhan jotain ja mieluusti epäterveelliset hampurilaisateriat ja muu hiilarihöttö sekä älytön sokeriaddiktio vienyt naista mukanaan. Lukemattomia terveyshaittoja tullut jo mukana mm DM2 ja verenpaineetkin nousussa olleet, puhumattakaan mitä reilu ylipaino on tehnyt tuki ja liikuntaelimistölle.

Mukana kuvioissa kummittelee syömishäiriö, joka oireillut enemmän/vähemmän jo 30v.

On mun aika hankkia itselleni terve loppu elämä!

Edit 1/22 Viime vuoden aikana sain korjattua ruokavaliota niin,että diabetekseni on remissiossa, ja olen ollut syyskuusta saakka lääkkeetön. Tämän takia erityisen tärkeää on jatkaa laihduttamista jollain konstilla, ja pysyä erossa sokerista.
Olen tavoitteeni puolivälissä. Oikeastaan sekin on vain välitavoite, normaalipainoon on siitäkin vielä matkaa.
Syömishäiriö vaivaa edelleen joko ahmimiskäytöksenä tai sitten täysin päinvastoin paastoamiskäytöksenä. Olen tullut niin pelokkaaksi elämäni aikana syömisten suhteen, että aika surulliselle tuntuu ajatella, voinko saada enää normaalia suhdetta ruokaan.
Näillä mennään. Uudet ystävät tervetulleita :)